Leea Lakka toimii äidinkielen didaktiikan yliopiston lehtorina Turun yliopistossa. Hän vietti vuoden ysiluokan takarivissä ja yritti ymmärtää, mitä peruskoulussa tapahtuu. Ulkovälkälle patistelun, toisen asteen yhtälöiden ja pinaattilettulounaiden lomassa Lakka selvitti, miksi lukutaito heikkenee ja eriytyy. Lakan etnografinen väitöskirja tutkii ysiluokan takarivin nuorten lukemista ja kirjoittamista. Hän korostaa, että sosiaaliset ja koulutukselliset tekijät muokkaavat nuorten lukutottumuksia ja -asenteita. Lakan näkökulmat ja tutkimus tarjoavat arvokasta tietoa opettajille, jotka haluavat ymmärtää nuorten lukutaitoa ja sen merkitystä koulussa ja yhteiskunnassa.
Lukutaidon heikkenemistä käsitellään Lakan mukaan usein yksi asia kerrallaan. ”Joskus se on digi ja joskus se on lukuharrastuksen väheneminen. Haluan näyttää, että lukutaidon heikkeneminen on osa laajempaa yhteiskunnallista murrosta”, Leea Lakka kertoo.
Lakka hurmasi lukion aineenopettajista koostuvan yleisönsä Otava Oppimisen lukiokiertueella lennokkaalla, mutta myös terävän ajankohtaisella puheenvuorollaan. Esitys sai monet opettajat nyökyttelemään tutkimuksen elettyjen ja koettujen lukutaitoon liittyvien tuttujen havaintojen äärellä. Takarivistä ponnistetaan myös lukio-opintoihin ja lukutaidon eriytyminen näkyy yläkoulusta aina toiselle asteelle asti.
Takarivi on paljastava näyttämö lukutaidon eriytymiselle
Takarivi on näyttämö, jonka tarkkailu avaa kiinnostavia havaintoja lukutaidon eriytymisestä ja lukutottumuksista, ja jota myös Lakka havainnoi väitöstutkimuksessaan.
Lakan mukaan oppimistulostutkimukset paljastavat että, mitä harvempaan asutuille seuduille mennään, sitä enemmän erot lisääntyvät. Tiedämme, että myös kaupunkiseudulla lähiöiden väliset erot kasvavat. Voimakkain selittäjä on kotitausta. Sukupuolelle, kotitaustalla ja kielitaidolla on lisäksi omat vaikutuksensa.
Mutta, mitkä ovat koulujärjestelmän mahdollisuudet vastata lukutaidon eriytymisen haasteeseen? Lakka kertoo, että koulutusjärjestelmän haasteet tiivistyvät siihen, miten koulu onnistuu vastaamaan monen muunkin asian eriytymiseen.
”En tiedä, onko koulu pystynyt ennen vastaamaan paremmin haasteisiin, vai ovatko haasteet olleet aiemmin pienempiä, jolloin niihin on ollut helpompi vastata. Koulun tasaava vaikutus heikkenee. Se tarkoittaa, että resurssijakoa pitäisi ehkä miettiä uudelleen.”
Takarivi on asenne
Lakka sanoo takarivin olevan asenne, jossa koulu ei näyttele kovin tärkeää roolia ja sitä voi kuvailla vastustavaksi.
”Takarivin toiminta näyttää vähän puuhastelulta ja näkyy muun muassa siinä, miten tehtäviin tartutaan. Siksi se näkyy oppimistuloksissa”, Lakka kertoo.
Kaikki takarivin tyypit eivät ole huonoja tai heikkoja koulussa, mutta heidän mahdollisuutensa harjoitella ovat Lakan mukaan aika vähäiset.
Takarivin sosiaaliset sitoumukset vaikuttavat lukemiseen ja kirjoittamiseen tunnilla
Takarivin sosiaalisilla sitoumuksilla vastustavana toimintana tehtävänantoihin on suora vaikutus lukemiseen ja kirjoittamiseen. Molemmat ovat aktiivista toimintaa, jota ei voi tehdä salassa.
”Jos takarivissä kaverit eivät tartu tehtävään, se tekee tekstiin tarttumisesta tahmeaa. Kun muut rupattelevat, siinä pitää pysyä mukana. Eihän silloin voi kunnolla keskittyä, eikä voi kirjoittaa pitkästi tai suunnitella. Kaikki se työskentely takarivissä on koko ajan jaettua tai jaettavissa. Se että joku ryhtyisi spontaanisti tekemään muistiinpanoja, on sosiaalinen rike.”
Tehtäviin suhtaudutaan ”läpällä” ja luku- ja kirjoitustehtäviin tartutaankin takarivissä usein hyvin kevyesti.
”Yrittämisen ei tarvitse olla niin hirveän totista ja se on sellaista hyvin kevyttä. Saatetaan ajatella, että tässä on tekstiä viivalla, niin tämähän on valmis.”
Kun kirja jäi kyydistä – nuoruus algoritmien ajassa
Yksi merkittävä syy lukutaidon haasteisiin on Lakan mukaan nuorten mediaympäristössä. Ajankäytön mahdollisuudet ovat todella runsaat ja monet asiat, jotka aiemmin tehtiin tekstin avulla, tehdään nyt toisin. ”Ennen tylsistyessä saatettiin napata kirja tai lehti, mutta nyt voi katsoa Netflixiä, TikTokia tai mitä ikinä.”
Haasteeksi tässä nousevat somen algoritmit. Kuten Lakka toteaa, tekstejä ja tietoa maailmasta on ollut ja on edelleen todella paljon. Aiemmin tätä tietoa kuratoitiin median kautta, ja toimituksissa päätettiin näkökulma. Tämä ei ole täysin kadonnut, mutta muuttunut kuitenkin rajusti.
”Ymmärrys, mitä maailmassa tapahtuu, saattaa helposti kaventua siihen, mitä algoritmi syöttää ja lisäksi algoritmi suosii sitä, mikä meitä on kiinnostanut aiemminkin.”
Tämä puolestaan johtaa Lakan mukaan yleistiedon kapenemiseen. ”Jokainen teksti rakentuu vanhojen tietojen päälle. Jos esimerkiksi Hesarissa käsitellään aiheita, jotka ovat melko vieraita, se nostaa kynnystä tarttua lehteen.”
Lakan mukaan vahvistusharhasta ja algoritmien ongelmallisuudesta tulisi puhua enemmän. Mitä tapahtuu, jos algoritmi alkaa kouluttaa nuorisoa? Lakka näkee aitona haasteena sen, että paitsi, että algoritmi nakkelee nuoria eri suuntiin, se rakentaa koko ajan myös ymmärrystä maailmasta. Ellemme tietoisesti mene algoritmien ulkopuolelle, vahvistusharha saa luottamaan jo olemassa oleviin oletuksiin ja vahvistamaan vain niitä.
Koulun tehtävä on houkutella uteliaisuutta oman kuplan yli
Ja juuri tässä ollaan koulun perustehtävän äärellä. ”Koulun tulisi houkutella uteliaisuutta sen oman kuplan yli. Koulun tehtävänä on näyttää sitä, mikä ei ole nuorten arjessa muuten.”
Tämä on myös syy, miksi Lakka kertoo olevansa kirpeänä kiinnostuksen perässä juoksemisen kanssa. ”Uteliaisuutta nimenomaan pitäisi viritellä vähän ylittämällä niitä kiinnostuksesta nousevia asioita ja sivistys on tietoa myös siitä, mikä ei kiinnosta. Olisi tärkeää puhua maailmasta ja opettaja voisi tuoda maailmaa sinne luokkiin.”
Tämä ajatus johdattaa meidät lukutaidon merkitykseen. Luetun ymmärtäminen on Lakan mukaan isolta osin yleistietoa. Jotta ymmärtää, mitä lukee, on oltava tietoa maailmasta.
”Tänään Hesarin ykkösjuttuna oli, että Rinkebyn koulussa on saatu oppimistulokset nousuun. Jotta uutisen klikkaa auki, pitää tietää monia asioita. Onko lukijalla tietoa jengitilanteesta? Pitää tietää jollakin tasolla, minkä tyyppinen se koulusysteemi heillä siellä on, esimerkiksi se, että on yksityisiä ja kunnallisia kouluja millainen on maahanmuuttajatausta.”
Jottei uutisen ymmärrys typisty pintatasolle ja jutun voi liittää oikeaan viitekehykseen ja kontekstiinsa, tarvitaan uteliaisuuden lisäksi ymmärrystä ja yleistietoa.
Tämä on myös se syy, miksi Lakka kertoo olevansa vähän nihkeä sen suhteen, että lukutaitoa lähdetään nostamaan ”kaikille sopiva kirja” -ajatuksilla, vaikka täsmentää, että sitäkin ajattelua tarvitaan.
Oppimateriaalin tehtävä on laajentaa opiskelijan ymmärrystä maailmasta
Millaisia oppimateriaaleja meidän sitten tulisi tarjota nuorille, joiden taidot eriytyvät kovaa vauhtia.
”Oppimateriaalin tärkein tehtävä olisi myös laajentaa sitä kaikkea, mitä nuoren pitäisi maailmasta tietää. Oppimateriaalin pitäisi tarjota mahdollisimman monipuolisesti tosi monenlaista sekä sisällöllisesti että muodon puolesta monipuolista sisältöä. Siellä pitäisi olla lyhyttä ja pitkää luettavaa. Helppoa ja vaikeata. Olisi hyvä, että olisi jotain digiä jotain printtiä, jotain faktaa, jotain fiktiota. Ajankohtaista ja jotakin klassista.”
Lakan mukaan, kun katsomme oppimistuloksia lukutaidosta, tiedämme, että nuorissa on sekä heikkoja että taitavia lukijoita. Nuoret ovat hyviä yksittäisten tietojen poimimisessa. ”Tiedon nokkimista osataan kyllä tehdä, mutta kokonaisuuden hahmottaminen ja sen tulkitseminen, mitä tässä yritettiin sanoa tai mistä tämä kertoi, on hankalampaa. ”
Erittelevä ja tulkitseva lukeminen vaatii enemmän keskittymistä ja omaa ajattelua, ja Lakan mukaan hyvä oppimateriaali sysää opiskelijaa tähän suuntaan.
Nuorten arjessa on myös paljon asioita, joista oppikirjailijoiden olisi syytä olla perillä. Joskus voi olla myös vaikea tulkita, onko kyse ohimenevästä tai pysyvämmästä ilmiöstä. Tämä on haastavaa, koska oppimateriaalin tekemisen prosessit ovat pitkiä.
Miten lukutaidon merkitys kytkeytyy valtaan?
Disinformaation ja populismin leimaamana aikana lukutaidon tulisi olla tärkeämpää kuin koskaan ja edellytys demokratian toteutumiselle. Elämme ajassa, jossa lukutaidon merkityksen olettaisi korostuvan. Lukutaito kuitenkin rappeutuu. Mitä Lakka ajattelee tästä?
”Tämä aika tarjoaa monenlaisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun ei oikein seuraa keskustelua tai osaa lukea”, Leea Lakka pohtii.
Hän nostaa esille myös näkökulman, joka ei hänen mukaansa ole ollut riittävästi esille.
Monet tekstit muuttuvat audiomuotoon tai korvautuvat jollakin toisilla, olivatpa ne sitten videoita tai vaikka podcasteja.
”Ne tekstit, joilla pidetään valtaa, eivät näytä kuitenkaan olevan muuttumassa. Demokraattisen yhteiskunnan päätöksenteko kaikessa jäyhyydessään perustuu mitä suurimmassa määrin teksteihin, eikä ole näköpiirissä, että se olisi muuttumassa. Hieman vahingossa on tullut monilukutaidon osalta sellainen ajatus, että kun on kuvaa, videoita ja graafeja, niin onko se teksti vähän vanhanaikainen. Näin ei kuitenkaan näytä käyneen, vaan tekstillä on edelleen painoarvoa.”
Mitä opettaja voi tehdä lukutaidon eteen?
Millainen rooli opettajalla tässä kaikessa on? Lakka kertoo huomanneensa, että kouluissa vallitsee positiivisuutta korostava kulttuuri, jonka alle joskus saattaa unohtua se tosiasia, että oppiminen ei ole aina pelkästään kivaa, kuten ei kasvattajakaan voi olla pelkästään kiva.
Ajassamme elävän kasvattajan ihanne tuntuu vaativan loputtomia neuvotteluja ja sisäisen motivaation etsimistä.
Hänen kokemuksensa mukaan työskentely- ja ahkerointikulttuuri on hieman haussa koulumaailmassa.
”Itse käyn kouluissa puhumassa, ja kerron että oma peruskelani on hyvin simppeli. Oppilaat pyrkivät helppouteen ja koulu yllättävän usein sallii sen. Ja nyt sanon, että sitä pitäisi suitsia. Koen, että tässä puuttuu kasvattajilta selkänoja siinä, että se on ihan ok vaatia. Opettajat usein kertovat, että ihanaa, että joku sanoo näin.”
Koulun kulttuurilla on myös painoarvoa tässä. ”Olisi tärkeää, että opettajalla, joka vaatii vastuullisella ja lempeällä lujuudella työskentelyä, olisi koulun tuki.”
Lakka kuitenkin muistuttaa, että samaan aikaan moni nuori uupuu. Lukiolaisten uupuminen on sekin tosiasia ja vaatimustason suhteuttaminen vaatiikin taiteilua opettajalta.
”Vaikka puhun mahdollisuudesta vaatia jämäkästi sitä työskentelyä, pitäisi aina muistaa sanoa, että en tietenkään ajattele, että joka tilanteessa pitää kiristää ruuvia. Joskus pitää nimenomaan sanoa, että tämä riittää ja muistaa kysyä, oletko syönyt ja oletko nukkunut”, Lakka korostaa.
Hänen mukaansa opettajien ja oppijoiden keskinäiset suhteet ovat myös tärkeitä. Se, että välit ovat lämpimät ja että oppijat kokevat, että heitä arvostetaan ja heistä ollaan kiinnostuneita, heijastuu myös oppimiseen. Lakan mukaan oikeudenmukaisilla, reiluilla opettajilla tuntuu olevan oppilaiden näkökulmasta myös eniten mahdollisuuksia vaatia.
Lakka uskoo, että koululla on tärkeä roolinsa merkittävän yhteiskuntamurroksen aikoina myös lukutaidon osalta. ”Eihän koulu mikään ihmeiden tekijä ole, mutta uskon siihen, että koulu pystyy tekemään paljon, tosi hienoja juttuja, mutta se vaatii tukea niin kodeilta kuin muualtakin.”
Kuvassa Leea Lakka. Kuvaaja Salla Merikukka.