Opettajien tekemällä työllä on merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus. Opetustyö on paljon enemmän kuin oppituntien pitämistä: se on vuorovaikutusta, moninaisten oppimistarpeiden tukemista ja osaamisen arviointia. Yhteiskunnalliset muutokset, teknologian kehittyminen ja koulutuspoliittiset päätökset ovat tehneet opettajan työnkuvasta vaativamman kuin koskaan ennen.
Opettajan työ on yhä yksi merkityksellisimmistä ammateista, sillä sen vaikutukset näkyvät paitsi oppilaiden ja näiden perheiden elämässä myös koko yhteiskunnan hyvinvoinnissa. Tässä artikkelissa syvennytään opettajan työn nykytilaan: tarkastellaan työn muutoksia, analysoidaan niiden vaikutuksia ja pohditaan, millä tavoin opettajan arkea voidaan tehdä kestävämmäksi.
Opettajien arki on täynnä merkityksellisiä kohtaamisia
Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon opettajien työkuorman kasvamisesta ja arjen haasteista. Luokkahuoneen arki on kuitenkin täynnä merkityksellisiä kohtaamisia ja iloa. Opettajat ymmärtävät hyvin, kuinka suuri vaikutus hyvällä kouluarjella ja oppimisella on lasten ja nuorten elämään, minkä vuoksi työ tuntuu tärkeältä. Kiireettömät keskusteluhetket antavat opettajille iloa ja energiaa kiireen keskellä. Myös kollegoiden vertaistuki auttaa jaksamaan. Näitä hetkiä halutaan vaalia, vaikka työympäristö haastaa arkea jatkuvasti.
Opettajan työnkuva on laajentunut ja työtehtävät monipuolistuneet. Perinteisen opetustyön rinnalle on tullut uusia vastuualueita, jotka sekä rikastuttavat arkea että kuormittavat sitä. Lasten ja nuorten oppimisen tukitarpeet ovat moninaistuneet ja tuen tarve on yksilöllisempää kuin ennen. Samalla yhä suurempi osa oppitunneista menee perustaitojen, kuten tunnetaitojen, käytöstapojen ja kaverisuhteiden käsittelyyn. Perustiedoissa on puutteita ja pitkäjänteisyyttä pitää harjoitella ihan tosissaan. Aika ei tunnu riittävän kaikkeen.
Yhä monimuotoisempi oppijajoukko rikastuttaa luokan ja koulun arkea. Oppijoiden kotitausta on moninaisempi kuin ennen, mikä myös antaa opettajalle mahdollisuuden kohdata erilaisia oppijoita ja luoda innovatiivisia tapoja tukea näiden oppimista. Jokainen oppilas tuo luokkahuoneeseen ainutlaatuisen itsensä: persoonansa, osaamisensa ja oppimisvalmiutensa. Erilaiset tarpeet kuitenkin kuormittavat opettajaa, erityisesti silloin, kun resurssit eivät riitä kaikkien tarpeiden huomioimiseen.
Mikä opettajan työssä on muuttunut?
Opettajan työnkuvan muutokset ovat seurausta laajemmista yhteiskunnallisista ja koulutuspoliittisista muutoksista. Yhteiskunnan muutos on ollut nopeaa, ja globalisaatio sekä teknologian kehitys ovat muokanneet paitsi oppimisen välineitä myös oppijoiden tapoja olla vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen media ja digitaaliset laitteet ovat tulleet osaksi kouluarkea, tuoden mukanaan sekä uusia oppimismahdollisuuksia että keskittymishaasteita. Samalla vapaa-ajan vietto on muuttunut ja kotien lukuharrastuneisuus vähentynyt, mikä näkyy laskevina tuloksina lukutaitotutkimuksissa.
Perherakenteiden ja vanhemmuuden roolin muutos on vaikuttanut myös koulun tehtäviin. Koulun odotetaan olevan paikka, jossa ei ainoastaan opita, vaan jossa huolehditaan myös lasten sosiaalisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista. Tämä lisää opettajien vastuuta tavalla, joka voi tuntua hyvinkin ylikuormittavalta. Samalla arvostus koulunkäyntiä kohtaan on laskenut, mikä näkyy sekä vanhempien että oppijoiden asenteissa koulunkäyntiä kohtaan.
Poliittinen keskustelu koulutuksesta painottuu usein tehokkuuteen ja kustannusten hallintaan, jolloin opettajan ja oppijan hyvinvoinnin ja koulutuksen laadun näkökulmat jäävät sivuun. Opettajat eivät näe, mitä koulun kehittämisellä tavoitellaan: säästöjä vai parempaa kouluarkea. Monet opettajat kokevat, että päätökset tehdään ilman syvällistä ymmärrystä koulumaailman arjesta. Esimerkiksi inkluusion toteutuminen koulutuksessa on tärkeä tavoite, mutta sen vaatimat resurssit jäävät usein toteutumatta tai pahasti puutteellisiksi. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa opettajien on vaikea vastata kaikkien oppilaiden tarpeisiin ja oppilaan oikeus oppimiseen vaarantuu.
Haasteiden keskiössä ovat resurssipula ja ajan rajallisuus
Opetustyön suurimmat haasteet liittyvät joustamattomiin resursseihin ja ajankäyttöön. Opettamisen perusedellytykset ja mahdollisuudet vaihtelevat paitsi Suomessa alueellisesti eri kunnissa myös kouluyksiköiden sisällä eri lukuvuosina. Oppituntien vähentäminen, säästöt oppimateriaaleissa ja suuret ryhmäkoot tekevät yksilöllisen tuen tarjoamisesta haastavaa. Myös eri alojen ammattilaisia, kuten koululääkäreitä, kuraattoreita ja erityisopettajia kaivataan lähemmäksi oppijoiden kouluarkea, jotta opettaja voi keskittyä opetustyöhön.
Opettajien työpäivät venyvät helposti. Monet opettajat jatkavat oppituntien suunnittelua, arviointia ja oppilaiden tukemista virallisen työajan ulkopuolella – myös viikonloppuisin. Tämä kuormittaa erityisesti uransa alkuvaiheessa olevia opettajia, jotka voivat kokea, että heidän on osoitettava pätevyytensä tekemällä enemmän. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja taito rajata omaa työtänsä on noussut tärkeäksi osaksi opettajien arkea. Opettajat kantavat myös huolta oppijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta – ja kokevat samalla riittämättömyyden tunnetta, jos aikaa kohtaamiselle tai kuulumisten kysymiselle ei jää riittävästi. Usein huoli oppilaista tai opiskelijoista on suurempi kuin huoli omasta jaksamisesta.
Teknologian käyttöönotto on monille opettajille kaksiteräinen miekka. Toisaalta digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia eriyttää opetusta ja innostaa oppilaita. Samalla kuitenkin teknologian käyttöön liittyvät tekniset ongelmat, ohjelmistojen monimutkaisuus ja oppilaiden ruutuaikaan liittyvät kysymykset voivat kuormittaa opettajaa entisestään. Keskustelussa koulujen digitalisaatiosta on myös edetty ääripäästä toiseen, mikä on vaikeuttanut toimivien käytäntöjen ylläpitoa mutta myös toiminnan pitkäjänteistä kehittämistä.
Kohti kestävämpää arkea: ratkaisuja ja toimenpiteitä
Opettajien työssä jaksamisen ja arjen sujuvuuden tukemiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä koulumaailman eri toimijoiden, päättäjien ja opettajien välillä. Tärkeimpiä toimenpiteitä ovat resurssien lisääminen, oppimateriaalien kehittäminen, opettajien täydennyskoulutus ja hyvinvoinnin tukeminen sekä kouluyhteisön johtamiskulttuurin kehittäminen.
Resurssien lisääminen ja yhteistyömallien kehittäminen
Opettajien työn helpottamiseksi tarvitaan lisää resursseja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pienempiä ryhmäkokoja, lisää oppitunteja ja parempia edellytyksiä moniammatilliselle yhteistyölle. Kouluihin tulisi palkata lisää erityisopettajia, kuraattoreita ja psykologeja, jotta oppilaiden moninaisiin tarpeisiin voitaisiin vastata tehokkaammin.
Laadukkaat oppimateriaalit ja teknologian hyödyntäminen
Oppimateriaalien tulee olla monipuolisia, helposti käytettäviä ja ajantasaisia. Digitaalisten työkalujen ja painettujen materiaalien yhdistäminen voi tarjota joustavuutta niin opettajille kuin oppijoille. Opettajien autonomian säilyttäminen materiaalien valinnassa on tärkeää. Materiaalia pitää pystyä hankkimaan joustavasti ja uusimaan tarpeen mukaan.
Tuki ja koulutus opettajille
Mentorointi ja täydennyskoulutus ovat keskeisiä keinoja opettajien työn tukemisessa. Uransa alkuvaiheessa olevat opettajat hyötyisivät kokeneempien kollegojen tuesta. Samalla kaikkien opettajien osaamista on jatkuvasti päivitettävä esimerkiksi teknologian ja inklusiivisen opetuksen osalta.
Hyvinvoinnin tukeminen ja rajojen vetäminen
Koulujen tulisi kyetä luomaan kulttuuri, jossa työn ja vapaa-ajan rajan vetämistä tuetaan ja johdetaan aktiivisesti. Työnohjaus ja käytännön työkalut ajanhallinnan helpottamiseksi voivat auttaa opettajia asettamaan rajoja ja pitämään kiinni omasta hyvinvoinnista. Lisäksi koulutuksen järjestäjien tulisi panostaa opettajien palautumisen tukemiseen.
Johtaminen ja esihenkilötyö
Kuten muillakin aloilla, hyvä esihenkilötyö on vahvasti yhteydessä opettajien ja koko työyhteisön työhyvinvointiin. Käytännön työssä rehtoreille on kuitenkin kasaantunut valtava määrä työtehtäviä samalla kun kouluyksiköiden koko on kasvanut, minkä lisäksi rehtori johtaa kouluyhteisöä käytännössä suoraan ilman välijohdon tukea. Rehtoreilla tuleekin olla entistä enemmän sekä osaamista kouluyhteisön johtamiseen että aikaa esihenkilötyölle.
Lopuksi: kohti vaikuttavaa opettajuutta
Opettajan työ on yhteiskunnan perusta, mutta työn moninaiset tavoitteet ja kasvavat vaatimukset tekevät työstä suoriutumisesta entistä haastavampaa. Jotta opettajat jaksavat työssään jatkossakin, heidän kohtaamansa haasteet on tunnistettava ja niihin on tarjottava konkreettisia ratkaisuja. Kestävä opettajuus vaatii resursseja, tukea ja julkista arvostusta. Oleellista on ottaa opettajat mukaan kehitystyöhön osoittamaan, miten arjesta saataisiin merkityksellistä ja kestävää – niin opettajalle kuin myös lapsille ja nuorille ja näiden perheille.
Lähteet: