Suomalainen koulutusjärjestelmä on perinteisesti tunnettu tasa-arvoisuudestaan. Perusopetuksen tavoitteena on ollut tarjota kaikille oppilaille yhdenvertaiset mahdollisuudet oppimiseen riippumatta heidän taustastaan tai asuinpaikastaan. Yhdenvertaisuuden ihannetta kuitenkin haastaa se, että oppijan asuinkunta ja koulu määrittävät sen, kuinka paljon oppimateriaalia he koulusta saavat.
Oppimateriaalien laatu ja saatavuus vaikuttavat suoraan oppilaiden mahdollisuuksiin kehittää keskeisiä opiskelutaitoja, ymmärtää opittavia sisältöjä ja edetä yksilöllisellä oppimispolullaan. Siten oppimateriaaleilla on keskeinen rooli, kun puhutaan opetuksen laadusta ja oppimistulosten kehityksestä. Samaan aikaan oppimateriaalit eivät pelkästään välitä tietoa oppijoille, vaan myös tukevat opettajia heidän päätyössään: opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä oppimisen arvioinnissa.
Suomessa kunnat ovat koulutuksen järjestäjiä, eli päätökset oppimateriaalien hankinnasta ovat kuntien vastuulla. Toisin sanoen kunnat voivat itse päättää, kuinka paljon rahaa materiaaleihin laitetaan vai laitetaanko ollenkaan. Myös kouluilla on budjetin raameissa mahdollisuus valita millaista materiaalia oppijoille ja opettajille hankitaan. Toisin kuin Ruotsissa, jossa oppilaiden oikeus oppimateriaaleihin on kirjattu lainsäädäntöön, Suomessa materiaalien hankinta kouluihin riippuu siis pitkälti siitä, kuinka paljon kunnat päättävät niihin resursoida. Tämä tarkoittaa, että osa suomalaislapsista ja -nuorista opiskelee ajantasaisten ja riittävien oppimateriaalien avulla, osa taas ei.
Oppimateriaalien merkitys opetuksessa ja oppimisessa
Ammattimainen oppimateriaali tehdään kustantamossa, yhdessä opettajaoppikirjailijoiden kanssa. Oppimateriaali ei ole vain kirja vaan kokonaisuus painettuja ja digitaalisia opetus- ja oppimismateriaaleja. Erilaiset oppi- ja tehtäväkirjat tarjoavat systemaattisen ja kumuloituvan etenemisen ja harjoittelun mahdollisuuden, kun taas digitaaliset materiaalit, kuten interaktiiviset oppimisympäristöt ja videot, voivat rikastaa opetusta ja mahdollistaa yksilöllisemmän oppimisen. Lisäksi opettajan tukimateriaalit, kuten arviointityökalut ja pedagogiset ohjeistukset, ovat keskeisessä roolissa opetuksen suunnittelua.
Oppimateriaalit ovat kouluarjen keskeisiä työkaluja. Ne helpottavat ja nopeuttavat opettajan työtä, auttavat opetuksen eriyttämisessä ja mahdollistavat monipuolisten ja nykyaikaisten oppimismenetelmien käytön. Ne tarjoavat oppilaille rakenteen oppimiseen ja tukevat tiedon omaksumista, mutta samalla niiden merkitys ulottuu myös koulun vaikutuspiirin ulkopuolelle: henkilökohtaisen oppimateriaalin puute näkyykin usein ensimmäisenä kotona, jossa koulun kasvatus- ja opetustyön tukeminen on vaikeaa, mikäli materiaaleja ei ole tai niitä ei voi viedä kotiin.
Oppimateriaalien saatavuuden vaihtelu eri kunnissa
Oppimateriaalien saatavuus vaihtelee Suomessa suuresti kuntien välillä. Tämä johtuu siitä, että oppimateriaalien käytettävä panostus on kuntien itse päätettävissä. Tästä seuraa, että eri alueilla oppilailla voi olla huomattavasti erilaiset mahdollisuudet saada käyttöönsä laadukkaita ja ajantasaisia oppimateriaaleja.
Kuntien oppimateriaalibudjeteissa on huomattavia eroja. Esimerkiksi Helsingissä oppimateriaaleihin käytetään 111 euroa per oppilas vuodessa, kun taas Savukoskella vastaava luku on 302 euroa. Keskimäärin Suomen kunnissa budjetti on noin 143 euroa per oppilas. Tämä tarkoittaa, että joissakin kouluissa oppilaat saavat käyttöönsä henkilökohtaiset oppikirjat ja digimateriaalit eri oppiaineisiin, kun taas toisaalla materiaaleja saatetaan kierrättää useita vuosia tai jakaa useamman oppilaan kesken.
Oppimateriaalien puutteen vaikutukset oppimiseen
Oppimateriaalien puutteella on vaikutuksia sekä yksittäisten oppijoiden oppimiseen, opettajan työn mielekkyyteen ja kodin ja koulun yhteistyöhön. Luokan arjen näkökulmasta vaikeutuvat monet oleelliset rakenteet, jotka parhaimmillaan tukisivat oppimistulosten ja työviihtyvyyden kehittymistä:
- Opiskelutaitojen kehittäminen vaatii systemaattista etenemistä. Oppimateriaalit rakennetaan tukemaan systemaattisesti erilaisia opiskelutekniikoita ja -taitoja. Oppimateriaalit tukevat tavoitetta pitkäjänteisesti eri vuosiluokkien yli.
- Oppimateriaali tehdään aina opetussuunnitelman pohjalle. Ammattimaisesti kustannetut oppimateriaalit auttavat toteuttamaan voimassa olevaa opetussuunnitelmaa kunnioittaen sen arvopohjaa ja pedagogisia lähtökohtia.
- Oppimistilanteet laajenevat kotiin ja vapaa-ajalle. Opettaja ei ole läsnä kaikissa oppimistilanteissa. Oppimateriaalin tulee olla henkilökohtaista, jotta kodin aikuiset voivat tukea koulua opetustehtävässä.
- Opettajien työ on opettaa, ei monistaa. Ilman riittäviä oppimateriaaleja opettajien aika kuluu omien materiaalien tuottamiseen, mikä voi vähentää opetukseen ja oppilaiden tukemiseen käytettävää aikaa.
Ratkaisuja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi
Oppimateriaalien saatavuuden parantamiseksi tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja. Oleellista on varmistaa, että kuntien panostukset oppimateriaaleihin kohtelevat suomalaislapsia, -nuoria ja opettajia yhdenvertaisesti. Kuntien oppimateriaalibudjettien läpinäkyvyyttä tarvitaan lisää, jotta oppimateriaaliin kohdennettua budjettia voidaan seurata ja arvioida yleisemmin. Jokaisen kunnan päätöksentekijän tulee myös ymmärtää, millainen vaikutus budjetilla on koulujen ja luokkahuoneiden arkeen. Koulua ei voi kehittää sen ulkopuolella.
Opettajia tulee kuulla oppimateriaalivalinnoissa, jotta materiaalit valitaan pedagogisin perustein, ei pelkästään taloudellisin syin. Opettaja ymmärtää parhaiten, millaista materiaalia ja millaisia pedagogisia valintoja oma opetusryhmä tarvitsee, eikä tätä valinnanvapautta voi tai kannata siirtää tai rajoittaa.
Oppimateriaalin rooli ja asema tulee tunnistaa ja sen eteen tulee tehdä töitä, jotta siihen liittyvät säästöt eivät vaarantaisi oppijoiden yhdenvertaisuutta. Oikeus oppimateriaaliin ja ammattimaisesti kustannetun oppimateriaalin määritteleminen olisivat askel oikeaan suuntaan.
Lähteet:
Skollag 2010:800. “Lainsäädäntö oppimateriaalien saatavuudesta.”
Suomen Kustannusyhdistys. 2024. “Oppimateriaalipanostukset Suomen kunnissa.”
Vaikuttavan opettajan vierellä podcast. 2024