”Lukutaito on monikärkiohjus. Se kasvattaa älyä, empatiaa ja mielikuvitusta.”
Näin kiteytti filosofian ja psykologian opettaja Arno Kotro yhden osaamisen perustaidoista Vaikuttavan opettajan vierellä -podcastin uusimmassa jaksossa, jossa keskusteltiin perusopetuksen tulevaisuudesta.
Keskustelemassa oli myös opetusministeri Anders Adlercreutz, jonka johdolla on valmisteltu kahta isoa uudistusta: osaamistakuuta ja opetussuunnitelmaa.
Tässä artikkelissa tiivistämme, mistä näissä uudistuksissa on kyse ja miksi jokaisen opettajan kannattaa nyt olla hereillä.
Mikä on osaamistakuu?
Osaamistakuun ytimessä on ajatus siitä, että jokaiselle oppilaalle taataan mahdollisuus saavuttaa perusopetuksen keskeiset tavoitteet. Tämä ei ole uusi oppiaine eikä opettajalle sysätty lisätaakka, vaan se tarkoittaa käytännössä selkeämpää määrittelyä siitä, mitä osaamista peruskoulussa edellytetään ja millä keinoin oppilasta tuetaan tavoitteisiin pääsemiseksi.
Adlercreutzin mukaan osaamistakuu koostuu kolmesta pääelementistä:
- Perusopetuslain muutoksesta
- Opetussuunnitelman selkeyttämisestä
- Oppimisen tuen uudistamisesta
Näiden avulla pyritään varmistamaan, ettei yksikään oppilas jää perusopetuksessa ilman riittävää lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen taitoa, eli osaamista, jota ilman ei voi pärjätä jatko-opinnoissa tai yhteiskunnassa ylipäätään.
Miksi opetussuunnitelmaa uudistetaan?
Nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS) otettiin käyttöön 2016–2019, mutta sen suunnittelu alkoi jo yli vuosikymmen sitten, aikana ennen pandemiaa, älypuhelimien arkipäiväistymistä ja TikTok-maailmaa.
Opettajat ovat toistuvasti kritisoineet POPSin kielellistä vaikeaselkoisuutta ja pirstaleista rakennetta. Arno Kotro käytti termiä “hurja pumaska”, ja kertoi kuulleensa koulun paikallisesta OPSista, jonka pituus oli 1300 sivua. Tämä ei ole tehokkaan opetuksen työkalu vaan hallinnollinen este.
Tulevassa päivityksessä painotetaankin yksinkertaisempaa rakennetta, selkeämpää osaamistason kuvausta ja arvioinnin kuormittavuuden keventämistä. Tavoitteena on, että jokainen opettaja tietää selkeästi, mitä oppilaan tulee osata, miten se arvioidaan ja miten tukea oppijaa tavoitteisiin pääsemisessä.
Entä lukutaito ja digiloikka?
Yksi suurista huolenaiheista on heikosti lukevien oppilaiden määrän kasvu. PISA-tulosten mukaan jo viidennes suomalaisista peruskoululaisista ei saavuta riittävää lukusujuvuutta. Tässä kontekstissa lukutaito ei ole vain kielitaito, se on koko oppimisen perusta.
Adlercreutz ja Kotro painottavat molemmat, että lukeminen on vastavoima sirpaloituvalle, nopeasykliselle kulttuurille. Kirja on kognitiivisesti vahva rakenne: se alkaa jostain, päättyy johonkin ja tukee pitkäjänteistä ajattelua. Siksi ei ole sattumaa, että tuleva OPS nostaa lukemisen roolia entisestään.
Digitaaliset työkalut ovat jatkossakin tärkeä osa oppimista, mutta niitä ei pidä nähdä kirjan kilpailijana. Parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan: digisovellukset tukevat yksilöllistä harjoittelua, kirjat rakentavat ajattelun rakennuspalikoita.
Miltä vuosi 2030 voisi näyttää?
Lopuksi studiossa leikiteltiin ajatuksella: jos osaamistakuu ja uusi opetussuunnitelma toteutuvat toivotusti, mitä opettajat ja oppilaat sanoisivat koulusta vuonna 2030?
“Onpa täällä rauhallista, mutta välitunnilla kuuluu lasten juoksu ja nauru. Oppiminen sujuu, lukeminen kiinnostaa. Ja opettajat… ne selaavat selkeää opetussuunnitelmaa ja hihkuvat ilosta: tämähän toimii.”
Osaamistakuu ei ole uusi rasite, vaan selkeyttävä linjaus: mitä jokaisen oppilaan tulee oppia, milloin ja miten. Se tuo opetukseen selkeyttä ja oppilaille tasa-arvoa. Uusi OPS ei pyri olemaan täydellinen, vaan se pyrkii olemaan käyttökelpoinen.
🎧 Kuuntele koko keskustelu: https://oppiminen.otava.fi/podcastit/#osaamistakuu