Elokuussa 2025 voimaan astuvan oppimisen tuen uudistuksen tavoitteena on tarjota oppilaille oikea-aikaista ja joustavaa tukea.
Oppimisen tuen uudistus ei ole vain lakimuutos – se on tilaisuus uudistaa koulun toimintakulttuuria ja vahvistaa oppilaiden yksilöllistä oppimista. Rehtoreiden johdolla muutokseen tartutaan eri puolilla Suomea eri tavoin. Yhteistä kaikille on se, että rehtorit luotsaavat kouluyhteisöjään muutoksen halki – yksi keskustelu, päätös ja toimintamalli kerrallaan.
Jyväskylän Kuokkalan yhtenäiskoulussa oppimisen tuen uudistukseen on valmistauduttu mentoroivalla otteella
Virka-apulaisrehtori Suvi Kuukkanen-Raaska Kuokkalan yhtenäiskoulusta Jyväskylästä kertoo, että koulussa on valmistauduttu oppimisen tuen uudistukseen Jyväskylän kaupungin tahdissa ja kaupungilta saatujen ohjeistuksien mukaan.
”Jyväskylän kaupungissa me rehtorit pidämme paljon yhteyttä toisiimme ja toivomme myös, että työnantaja mahdollistaisi sen, että kaikki koulut ovat tasavertaisessa asemassa, eikä asioita jätetä sooloilun varaan. Jyväskylän kaupungilla on jokaisella koululla oma oppimisen tuen yhdyshenkilö, jonka kautta on tarjolla kohdennettua tukea. Myös tätä kautta muutos jalkautuu kouluille. Koen, että olemme saaneet kaupungin suunnalta oikein hyviä suuntaviivoja ja vahvaa panostusta tähän asiaan”, Kuukkanen-Raaska kertoo.
Hän pitää hyvänä myös sitä, että Jyväskylässä rehtorit käyvät tiivistä keskustelua kaikista muutoksista, joihin oppimisen tukikin isona uudistuksena lukeutuu.
Oppimisen tuen uudistukseen liittyviä YS-aikoja on Kuukkanen-Raaskan mukaan pidetty toistaiseksi omassa koulussa Kuokkalassa vielä melko vähän. Oppimisen tuen uudistusta on toki jo sivuttu, mutta tässä vaiheessa vielä sparraavalla ja mentoroivalla otteella ja painotuksella, että ensi vuosi tuo tullessaan muutoksia, mutta muistuttaen, että tuleva vuosi on siirtymävuosi, jolloin uudet työtavat muokkautuvat yksi kerrallaan.
Käytännön toimiinkin on Kuukkanen-Raaskan mukaan ryhdytty: ”Olemme esimerkiksi laskeneet oppilaskohtaisen tuen tarvitsijoiden määriä ja huomioineet niitä ryhmäjaoissa.”
Painotus tässä vaiheessa on kuitenkin enemmän henkilöstöjohtamisessa. Oppimisen tuen uudistuksessa kyseessä ei ole vain erityisopettajien työhön liittyvästä asiasta, vaan muutos koskee koko kouluyhteisön toimintakulttuuria. ”Olemme sanoittamassa eri tuen keinoja, tukiopetusta, kielitietoista opetusta ja opetuskielen vahvistamista, Kuukkanen-Raaska kertoo.
Kuokkalan yhtenäiskoulu on iso yhtenäiskoulu, jossa on paljon S2-oppilaita ja tuen tarvetta. Oppimisen tuen uudistus ei silti suoraan Kuukkanen-Raaskan mukaan vaikuta esimerkiksi oppimateriaalitilauksiin. ”Toisaalta meidän oppilasaineksemme on jo ylipäätään sellainen, että tilaamme jo ennestään paljon eriyttävää materiaalia.”
Hän näkee oppimisen tuen uudistuksen isona muutoksena, joka vaatii rehtoreilta muutosjohtamista ja rinnalla kulkemista. Kuukkanen-Raaska myös kokee, että sovellettavuus oppimisen tuen uudistuksessa on melko suuri ja tulkintavat voivat erota toisistaan ja johtaa erilaisiin työn tekemisen tapoihin.
”Aiempi kolmiportaisen tuen malli oli ehkä jossain määrin hyvin paljon konkreettisempi asiakirjoineen kaikkineen. Nyt tuen painopistettä ollaan muuttamassa ennaltaehkäisevämmäksi ja ei oppilaita erottelevaksi. Kantavana ajatuksena on tuen kuuluminen kaikille”, Kuukkanen-Raaska pohtii.
Tampereen Linnainmaan koulussa rakennetaan tukea arjen ehdoilla
Rehtori Ilona Pasma Linnainmaan koulusta Tampereelta kertoo, että oppimisen tuen uudistuksen valmistautumisessa suureksi avuksi on ollut se, että yhtenäiskoulun apulaisrehtori Pekka Poikajärvi on ollut mukana Tampereen kaupungin tuen tiimissä eli osa hänen työtään on osallistua kaupunkikohtaiseen oppimisen tuen uudistamisen kehittämiseen. Pasma kokeekin olleensa hyvässä asemassa, koska hän ja muut ovat saaneet suoraan tietoa apulaisrehtorin kautta, miten edetään ja miten oppisen tuen uudistusta tullaan toteuttamaan Tampereella.
Avoinna olevia kysymyksiä käytännön toteutuksen suhteen on Pasman mukaan kuitenkin edelleen paljon. ”Lainsäätäjällä on paljon ajatuksia, joita on todella hankala toteuttaa koulun arjessa ja voidaan olettaa, että kaikki koulut kipuilevat niiden ajatusten kanssa. Suurin niistä on viiden oppilaan rajaus”, Pasma sanoo.
Ongelma ei ole Pasman mukaan luokanopettajien osalta eriyttämisessä itsessään. ”Eriyttäminen on opettajan perustaito. Kukaan opettaja ei aloita eriyttämistä tämän uuden lain myötä.”
Eriyttämisen teemat on huomioitu hyvin varsinkin uudemmissa oppimateriaaleissa
Eriyttämisen teemat ovat Pasman mukaan otettu hyvin huomioon varsinkin uudemmissa oppimateriaaleissa. ”Olen iloinen, että myös yläkoulun oppikirjoissa ja varsinkin uusimmissa oppikirjasarjoissa tarjotaan paremmin eriyttävää materiaalia”, Pasma sanoo.
Resurssit ovat kuitenkin tiukoilla Tampereellakin oppimateriaalien suhteen. Pasma kertoo, että tehtäväkirjoja yläkouluun ei esimerkiksi Tampereella ole varaa ostaa ikinä. ”Tarvitsisimme sähköisiä työkirjamateriaaleja”, Pasma kertoo.
Oppimisen tuen uudistuksen valtionosuudet menevät henkilöstöresursseihin
Uudistukseen rajattu valtionosuus tulee näkymään Tampereen Linnainmaan yhtenäiskoulussa siten, että laaja-alainen erityisopetus lisääntyy hieman, ja kouluun on tulossa myös uusi kielellisen tuen opettaja. Kouluun tullaan palkkaamaan kaksi uutta henkilöä oppilaiden tukemiseen.
”Lainsäätäjä on ajatellut, että laittaisimme erkkaluokan tunnille sekä erityisluokanopettajan että aineenopettajan kymmentä oppilasta opettamaan. Kaksi opettajaa ei kuitenkaan voi puhua yhtä aikaa, eikä tähän ole taloudellisia resursseja. Jos ryhmässä on yli viisi oppilaskohtaisia tukitoimia tarvitsevaa, tarvitaan erityisluokanopettaja”, Pasma kertoo suurimmasta haasteesta.
”Totta kai me yritämme, että laaja-alaisen erityisopettajan työ vähitellen muuttuisi yhä enemmän pienryhmäopetuksesta samanaikaisen opetuksen suuntaan oppimisen tuen uudistuksen myötä”, Pasma sanoo.
Kuopion Pirtin koulussa oppimisen tuen uudistus ei tuo tullessaan suuria muutoksia eriyttämiseen ja oppimisen tukeen
Kuopion Pirtin koulun rehtori Sami Varis ja vararehtori Tuukka Kokkonen kertovat, että oppimisen tuen uudistus ei itsessään tuo suurta muutosta.
”Oppimisen tuen uudistus ei tule hirveästi mullistamaan oppimisen tukea ja eriyttämistä meillä. Olemme tehneet jo aiemmin niitä asioita, joista oppimisen tuen uudistuksessa on kyse. Nyt on vain mietittävä uuden termistön kautta uudet asiat ja sanoitettava samalla sitä, että näitä asioita on jo tehty, mutta nyt käytämme uutta termiä”, Varis kertoo.
Hän myöntää, että resurssit ovat kohtuullisen tiukoilla, ja priorisointia joudutaan myös tekemään jatkuvasti. Keskusteluissa on ollut viime aikoina läsnä ryhmäkohtainen tuki ja se, kohtaako se kussakin luokassa riittävästi. Eriyttävän materiaalin osalta voisi sanoa, että eriyttäviin tarpeisiin vastataan. Oppimateriaalia tai muita välineitä on tilattu aiemminkin, eikä eriyttävän materiaalien tilaaminen itsessään liity tulevaan uudistukseen.
”Toki joudumme varmasti keskustelemaan jatkossa oppimisen tukeen ja eriyttämiseen liittyen sitä, että nyt tämä uudistuskin vaatii tietynlaista reagointia”, Varis sanoo.
Eriyttävää materiaalia tilataan tarpeen mukaan ja myös Pirtin koulussa yksilöllinen oppiminen on ollut viime vuosina paljon tapetilla, vaikka itse lainmuutos ei vaikutakaan tähän. Tarpeen mukaan myös heidän koulussaan on tarvittu yksilölliset tarpeet huomioivia oppimateriaaleja.
”Aikaisemmin materiaaleja on tilattu yksilöllisen oppimisen tarpeisiin. Kun tarkastelimme lukuja, huomasimme, että yllättävän iso osa oppilasmassastamme on eriyttävän ja yksilöllisen materiaalin tarpeessa. Luokkatasolla oli 10% niitä, jotka tarvitsevat jollakin tavalla eriyttävää yksilöllistä materiaalia. Se on mielestäni aika iso määrä ja tuen tarve on viime vuosina kasvanut”, Varis kertoo.
Varis kertoo, että valtiovalta on osoittanut kaupungeille ja kunnille ja sitä kautta kouluille korvamerkittyä rahaa uudistukseen liittyen. Tarkemmalla tasolla budjetin jakamisesta ei kuitenkaan olla tehty Pirtin koulussa päätöksiä. Rahat menevät kuitenkin henkilöstöresursseihin.
Suurimmat haasteet tulevat liittymään Variksen ja Kokkosen mukaan toimintakulttuurin muutokseen ja resurssien oikeanlaiseen kohdistamiseen.
”Vaikka meille tehdään jo nyt paljon opetusta yhdessä, on kuitenkin tärkeää, että joustava ryhmittely lähtee vieläkin enemmän oppilaiden tarpeista. Käytänteitä pitää kokeilla ja hioa, ja ryhmittelyt tulee miettiä juuri oppilaiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. On uskallettava tehdä muutoksia joustavasti ja kokeilla uusiakin juttuja, jotta oppilasryhmän tarpeet tulevat mahdollisimman hyvin huomioitua. Tämä tulee olemaan jatkuvaa kehitystyötä”, Varis kertoo.
Oppimateriaalin suhteen Varis ja Kokkonen ovat luottavaisia. ”Mielestäni nykyisellään käytössä on aivan riittävän monipuoliset ja hyvät oppimateriaalit. Siitä oppimisen tuen uudistus ei jää kiinni”, Varis sanoo.
”Mielestäni nykyisessä materiaalissa pyritään huomioimaan hyvin yksilöllisiä polkuja, jotka tukevat eriyttämistä”, Kokkonen vahvistaa kollegansa näkemystä oppimateriaalien roolista.
Modernit oppimateriaalit tukena oppimisen tuen muutoksessa
Oppimisen tuen uudistus haastaa kouluja kehittämään toimintatapojaan, mutta kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta – sillä monet Otavan uudet oppimateriaalit tukevat eriyttämistä jo lähtökohtaisesti.
Rehtoreiden johdolla kouluissa voidaan arvioida, miten valmiita materiaaleja voidaan hyödyntää entistä systemaattisemmin osana koko kouluyhteisön tukirakenteita. Tuen ei tarvitse olla erillinen lisä, vaan se voi rakentua osaksi oppimisen arkea – oikeilla materiaaleilla ja yhteisellä suunnittelulla.
Otavan sisältöjohtaja Anna-Reetta Sipilä luottaa opettajien ammattitaitoon eriyttää opetusta, jos vain laadukkaan opetuksen edellytykset on laitettu kuntoon. Oppimisen tuen uudistuksessa Sipilä näkee paljon hyvää, sillä siinä korostetaan tuen tarpeen ennakointia ja oppilaan oikeutta saada tukea heti kun tarve sille ilmenee.
”Tässä tilanteessa joustavin ja nopein apu on usein yksilöllisiin tarpeisiin sopiva oppimateriaali. Otava onkin valmistautunut uudistukseen jo hyvissä ajoin uusilla oppimateriaalisarjoilla, joiden keskiössä on erilaisten tarpeiden tukeminen ja kielitietoiset ratkaisut. Esimerkiksi alakoulun ja yläkoulun reaaliainesarjat on tehty niin, että ne tukevat sekä opetuskielen sekä ainekohtaisen sanaston oppimista. Myös suosittu Treeni S2 ‑sarja tukee arjen sanastoa ja kielitietoisia rakenteita, ja se toimii loistavasti pienryhmä- tai itsenäisessä työskentelyssä – uudistuksen hengen mukaisesti”, Sipilä kertoo.
Sipilä kannustaa kouluja pohtimaan oppimateriaalia yhtenä tuen muotona. Oppimateriaali on oppimisen tukena ja apuna myös sellaisissa oppimistilanteissa, joissa opettaja ei ole läsnä, esimerkiksi kotona.
”Oppimateriaalia ei tule siksi nähdä pelkkänä sisältönä, vaan aktiivisena tukena oppilaan arjessa – jotta jokaisella on mahdollisuus onnistua omista lähtökohdistaan käsin”, Sipilä korostaa.