Uusi Kipinä (OPS 2016)

Työskentelen luokanopettajana Keski-Suomessa. Opetan päivittäin lähes kaikkia oppiaineita, mutta äidinkieli on kuitenkin se ykkönen!

Oppimateriaalin täytyy innostaa ja kiinnostaa aina uudestaan. Tähän haasteeseen olen tarttunut oppimateriaalin tekijänä erityisesti kuvituksen osalta. Oikean kuvittajan löytäminen uuteen kirjasarjaan oli huippua!

Mielestäni Kipinän kuvitus toimii: se on värikäs, houkutteleva ja satumainen. Juuri sellaista tunnelmaa haluan äidinkielen ja kirjallisuuden tunneillekin. Toivon, että tämän oppimateriaalin parissa myös opettaja löytää uutta kipinää työhönsä.

Olen Keiteleen, Keurusselän ja Kajaanijoen kautta Kallaveden rannalle rantautunut kansankynttilä. Viimeiset kymmenen vuotta olen opettanut äidinkieli- ja kirjallisuuspainotteisessa koulussa.

Töissä minut saa kipinöimään kaikenlainen yhdessä tekeminen. Onnekseni olen saanut työparikseni kollegan, jonka kanssa yhteisopettajuus sujuu saumattomasti, mikä on suunnaton voimavara.

Äidinkielen opettamisessa tärkeintä on innostaa oppilaita kirjojen pariin, rohkaista omaa ilmaisua ja hieman hullutella. Kipinän tekemisessä nautin, kun ajatuksia ja ideoita pinotaan, vaihdetaan, vatkataan ja jossakin vaiheessa ollaan ihan liekeissä!

Lapsuuteni idolit olivat Peppi, Paula Drew, Viisikon Pauli ja Lotta. Lastenkirjallisuuden vahvat tyttöhahmot ja tarinat veivät mukanaan ja avarsivat maailmankuvaani. Keskustelut kirjoista samanikäisen serkkutytön kanssa toivat tarinoihin uusia ulottuvuuksia. Samanlaisen lukuilon ja -innon haluaisin tartuttaa myös oppilaisiini.

Työskentelen luokanopettajana Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Opettajan matkani on kulkenut Savon, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan kautta Helsinkiin.

Parasta täydennyskoulutusta minulle on ollut oppikirjatyö jo vuodesta 2006. Loistavaa oppikirjaa ei synny ilman monialaista ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Nautin yhdessä tekemisestä opettajana huippukollegoiden ja oppikirjatyössä idearikkaiden oppikirjailijoiden kanssa.

Työskentelen luokanopettajana Lohikosken koulussa Jyväskylässä. Oppikirjailijan työ imaisi minut mukaansa ensimmäisen kerran jo 2000-luvun alussa, ja nyt on ollut hauskaa luoda Kipinä-sarjaa.

Opettamisessa parasta on, kun oppilaat innostuvat ja uppoutuvat tarinoiden ja kertomusten maailmaan. Monipuoliset työtavat, joihin kuuluvat toiminnalliset ja yhteisölliset tehtävät sekä sähköinen oppimateriaali, ovat minulle tärkeitä.

Hyvä oppimateriaali kannustaa sekä oppilasta että opettajaa kokeilemaan uutta ja kehittämään itseään. Kipinässä annetaan mahdollisuus harjoitella ja oppia yhdessä toisten kanssa innostavalla tavalla.

Olen opettanut 25 vuotta eri-ikäisiä lapsia ja nuoria Helsingin kouluissa sekä tulevia luokanopettajia Helsingin yliopistossa.

Mielestäni oppiminen saa olla kivaa, ja siinä pitää olla myös reipas ripaus huumoria! Kun uusi opittava liikuttaa, koskettaa ja sitouttaa mukaan, tapahtuu pysyviä muutoksia ajattelussa. Vaikka maailma ja koulu ovat muuttuneet kovasti, ihminen on pysynyt pohjimmiltaan aika samana. Sama huomatuksi ja kuulluksi tulemisen tarve meillä ihmisillä on edelleen. Ja halu oppia uutta ja onnistua.

Minusta on mukavaa olla oppikirjailija. Voin omalta osaltani yrittää tuoda oppimisen riemua luokkiin mahdollisimman monille, sekä oppilaille että opettajille.
Varsinkin äidinkielen ja kirjallisuuden opettamisessa tarvitaan hyvää, selkeää ja motivoivaa oppimateriaalia. On hienoa, jos lapselle kehittyy niin hyvä lukutaito, että hän osaa lukea jopa rivien välistä.

Lapsuuteni lempikirja oli Peppi Pitkätossu, jota isäni luki minulle iltaisin. Kirjaan liittyy tunteita, jotka saivat minut ajattelemaan lukemista uudella tavalla. Kirja innosti minua ja ystäviäni näyttelemään ja pitämään Peppi-juhlia.

Opettaessani kirjallisuutta haluan ohjata oppilaita löytämään kirjahyllyissä piileksiviä aarteita ja innostaa heitä löytämään oma tapa ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan.

Opettajan tähtihetki on, kun oppilas kokee oivalluksen, löytää jotain uutta. On etuoikeus olla mukana näillä löytöretkillä. Matka on monesti pitkä – siinä on niin tuulta kuin tyventäkin. Ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kiehtova matka jatkuu Kipinä-kimpassa.

Olen opettanut Helsingissä vuodesta 1993 peruskoulussa ja lukiossa. Tällä hetkellä työskentelen luokanopettajana Oulunkylän ala-asteen koulussa. Oppikirjailijana aloitin Otavan Saa laulaa -sarjan parissa. Pääsin mukaan Uuteen Kipinään 2018.

Äidinkieli on tärkeä, sillä kieli on osa identiteettiä, keino ilmaisuun, itseisarvo sekä väline oppimiseen. Kielellä voi myös leikkiä. Sävellän ja sanoitan lauluja, jopa kieliopista. Lukeminen mahdollistaa toisen asemaan asettumisen ja kokemusmaailman laajentamisen. Lukiessaan tutustuu myös itseensä, kun samaistuu kirjan henkilöihin ja myötäelää heidän tunteitaan. Lukemalla kieli kehittyy ja oma ilmaisukyky avartuu.

Elämyksellinen oppiminen, osallisuus, ajattelun taidot, tiedon muotojen sekä materiaalien monipuolisuus, luovuus ja huumori ovat tärkeitä aineksia, kun suunnitellaan oppimateriaaleja. Työryhmässä ideat ja pedagogiset polut puidaan ja muokataan moneen kertaan, ja siitä syntyy toimiva oppimateriaali. Oppikirjailijana oppii itsekin todella paljon!

Olen kirjoittanut kirjoja lapsille ja nuorille noin kymmenkunta vuotta.
Rakastan työtäni, johon sain kipinän jo lapsena kirjastossa. Mikään ei tuottanut sellaista tunnetta kuin astuminen kirjan maailmaan, joka oli täynnä uusia ystäviä, seikkailuja ja tunteita.

Kipinään olen kirjoittanut muun muassa oppikirjan kertomukset ja oppilaan digilisätehtävien tarinat. Uskon, että nimenomaan hyvät tarinat kannustavat lapsia äidinkielen ja kirjallisuuden pariin. Lapset tarvitsevat sadun hohtoa!

Kirjallisuus on kielemme kasvutarha ja kansallispuisto.
Äidinkielen opiskelu ei saa olla tylsää. Sääntöjen opettelun lisäksi opetuksen täytyy kunnioittaa lapsen luontaista luovuutta ja mielikuvitusta.
Kieli on iloa ja leikkiä. Parhaimmillaan tämä leikki johtaa oppilaan yhä vivahteikkaampaan itseilmaisuun – ja jokapäiväiseen kasvuun.