Elias Lönnrotin suurtyö, Kalevala, on ansaitusti lunastanut paikkansa maailman kansalliseeposten joukossa. Kalevala ei kalpene Islannin Eddan, Ranskan Rolandin laulun, Kreikan Iliaan, Odysseian tai Englannin Beowulfin rinnalla. Kerrotaan, että kirjailija J. R. R. Tolkienkin oli aikanaan kiinnostunut sekä suomen kielestä että Kalevalasta. Ja niinpä Taru sormusten herrasta -romaanin haltiakieli on saanutkin innoituksensa Kalevalan kielestä.
Kalevala, kuten monet muutkin eepokset, alkaa maailman syntykertomuksesta ja jatkuu kattamaan koko ihmiselämän iloineen ja suruineen. Runot ovat alun perin olleet lauluja, jotka ovat kulkeneet melodioina suusta suuhun ja jotka ovat matkalla saaneet uusia sävyjä ja säkeitä uusien laulajien suussa. Oma kansanperinteemme on rikas aarreaitta, josta riittää tutkittavaa ja opittavaa jokaiselle. Oppilaiden olisi myös tärkeä ymmärtää, että haastattelemalla esim. omia iäkkäitä sukulaisia, pääsee samalla kiinni omaan ja suvun historiaan. Jokaisessa suvussa on tarinoita, joiden soisi kulkevan eteenpäin sukupolvelta toiselle.
Elias Lönnrot keräsi aikanaan runot 1800-luvulla laulattamalla vanhoja runonlaulajia. Hän myös kirjoitti runoihin omia säkeitään ja vihdoin kokosi kaiken juonimuotoiseksi runoelmaksi. Kalevala on täynnä erilaisia onnekkaita ja onnettomia sankareita. Sammon taonta, Lemminkäisen äiti tai Kullervon kirous tunnetaan myös maalauksina. Muutama yrityskin on ottanut nimensä Kalevalasta: Kalevala-Koru, Lemminkäinen, Sampo ja Ilmarinen. Kuulostavatko tutuilta?
Kalevalaa on juhlittu sen ilmestyessä 1800-luvulla, ja Suomen lippu salossa jo 1920-luvulla, mutta Kalevalan päivästä tuli virallinen liputuspäivä vasta vuonna 1978. Liputuspäiväksi vakiintui 28.2., sillä tuona päivänä Elias Lönnrot kirjoitti ns. Vanhan Kalevalan esipuheen – vuonna 1835.
Nykyään harva tarttuu alkuperäiseen Kalevalaan, mutta onneksi eepoksen sankaritarut ja kertomukset välittyvät uusille oppilaspolville vähintäänkin kouluopetuksen kautta. Kalevalaa voi lähestyä monin tavoin, ensin toki tutustumalla kertomuksiin, henkilöihin ja tapahtumapaikkoihin ja sen jälkeen työstämällä opittua draaman, videoiden tai kirjoittamisen keinoin. Oppilaille voi arpoa jonkun Kalevalan henkilön, josta tehdään haastattelu; oppilaat voivat tehdä valitsemastaan kertomuksesta joko näytellyn videon tai animaation, oppilaat voivat näytellä toisilleen Kalevalan kohtauksia; oppilaat voivat tehdä Kalevala-aiheisen pelin itse tai pelata valmista peliä.
Kalevala-peliä voi pelata vailla ennakkotietoa tai -osaamista Kalevalasta. Pelin tiimellyksessä henkilöt, tapahtumat ja tapahtumapaikat tulevat kyllä tutuiksi. Riemukasta Kalevalan eli suomalaisen kulttuurin päivää!