Asuinpaikka vaikuttaa edelleen merkittävästi siihen, millaiset välineet oppilas saa lukutaidon harjoitteluun. Tämä käy ilmi Suomen Kustannusyhdistyksen vuositilastosta, joka kokoaa yhteen eri kuntien oppilaskohtaiset oppimateriaalihankinnat. Tilasto koottiin nyt kolmatta kertaa.
Vuonna 2025 koko maan keskiarvo per oppilas oli 150 euroa. Tällä summalla ostettiin vuoden aikana yhdelle peruskoululaiselle painettuja ja digitaalisia oppimateriaaleja eri oppiaineisiin. Kyniä, kumeja ja tietokoneita ei summaan kuulunut, vaan näillä euroilla hankittiin kouluihin esimerkiksi aapisia, ympäristöopin tehtäväkirjoja, matematiikan pulmavihkoja, suomen kielen ja kirjallisuuden digitehtäviä tai englannin oppikirjoja.
Pennilleen ei eri alueiden summia kannata keskenään verrata, mutta tilastokoonnin viesti on selvä: kuntien välillä on eroja. Kun toisaalla reppuun pakataan – tai tietokoneelle ladataan – luettavaa ja laskettavaa yli kahdellasadalla eurolla, sinnitellään toisaalla vain puolella tästä summasta. Näin suuri ero näkyy väistämättä oppilaiden ja opettajien arjessa työvälineiden puutteena.
Tuoreet PISA-tulokset herättivät jälleen huolen lukutaidon heikkenemisestä. Muutos parempaan ei tapahdu yhdessä yössä, mutta yksi konkreettinen keino olisi käden ulottuvilla. Kun oppilaille hankitaan oppimateriaaleja, hankitaan heille samalla myös ikätasolle sopivaa luettavaa ja työkalut lukutaidon opettamiseen.
Monelle lapselle aapinen on koko elämän ensimmäinen oma kirja, ja harvaa kirjaa luetaan tässä maailmassa niin tarkasti kuin oppikirjaa. On myös hyvä muistaa, että lukutaitoa ei opeteta vain suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla. Erilaisten tekstien ymmärtämistä, käsitteitä ja tiedonalan kieltä harjoitellaan läpi koulupäivän ja eri oppiaineissa.
Kun koulu ja kunta satsaavat oppimateriaaleihin, satsaavat he samalla lukutaitoon ja kestävään oppimiseen.